Kuva 1. Maanpintaotsonin pitoisuuden (sininen käyrä) vuorokausivaihtelu keskipäivästä keskipäivään. Otsoni muodostuu ilmakehän rajakerroksessa (vaaleamman harmaat alueet), joka päivällä on hyvin sekoittunut ja voi ulottua yli kilometrin korkeuteen. Auringon laskiessa päästöt ja otsoni jäävät eristyksiin vakaaseen pintakerrokseen (tummemman harmaa alue), jossa otsonipitoisuus yön aikana voi alentua lähes nollaan otsonin poistuessa kuivalaskeumana pinnoille ja kasvien hengitykseen. Pintakerroksen yläpuolisessa jäännöskerroksessa edellisen päivän aikana muodostunut otsoni säilyy varastoituneena ja sekoittuu alaspäin aamulla rajakerroksen korkeuden jälleen noustessa. Tämä havaitaan rajakerroksen otsonipitoisuuden nopeana kohoamisena. Kuvassa esitetty otsonipitoisuus on mitattu Ilmatieteen laitoksen Evon mittausasemalla toukokuussa 2006.