Ilmanlaatu 2006 ja 2007

Tietoa ilmansaasteista › Syventävää tietoa › Metsäpalot ja ilmanlaatu

Huonon ilmanlaadun yleisyys vuosina 2006 ja 2007

Pia Anttila ja Timo Salmi, Ilmatieteen laitos

25.08.2008

Ilmanlaatuportaalin reaaliaikaisilla sivuilla tunneittain päivittyvää ilmanlaatuindeksiä voidaan hyödyntää arviotaessa huonon ilmanlaadun yleisyyttä eri asemilla. Tähän yhteenvedossa esitetään kuinka monena tuntina ilmanlaatuindeksi on ollut huono tai erittäin huono vuosien 2006 ja 2007 aikana kullakin asemalla kunkin saasteen aiheuttamana.

Hengitettävät hiukkaset PM10

Hengitettävät hiukkaset (PM10) heikentävät Suomessa ilmanlaatua eniten (Kuva 1). PM10-pitoisuutta seurattiin yli 50 asemalla eri puolilla Suomea vuosina 2006 ja 2007. Lukuunottamatta kahta Pohjois-Suomen tausta-asemaa ilmanlaatu heikentyi huonoksi kaikilla asemilla vähintään kerran molempina vuosina. PM10-hiukkasten pitoisuudet kohoavat yleisimmin keväisten katupölyjen vuoksi. Eniten huonoja ilmanlaatutunteja on suurten kaupunkien liikenneasemilla, näistä Helsingin Mannerheimintien asema on Suomen huonoimpien joukossa. Molempina vuosina siellä kertyi noin 250 huonon ilmanlaadun tuntia, mikä vastaa noin kymmentä päivää vuodessa.


Kuva 1. Ilmanlaadun heikkeneminen huonoksi tai erittäin huonoksi (tuntia vuodessa) PM10:n vuoksi kullakin asemalla. Ilmanlaatu luokitellaan huonoksi, kun PM10-tuntipitoisuus ylittää 100 µg/m3.

Pienhiukkaset PM2.5

Pienhiukkasten mittauksia on Suomessa vasta kourallinen (Kuva 2). Vuotta 2006 leimasi kaksi voimakasta pienhiukkasten kaukokulkeutumisjaksoa, joiden vaikutuksesta ilmanlaatu heikkeni huonoksi kymmeniksi tunneiksi aina Oulun korkeudelle asti. Vuonna 2007 ei esiintynyt erityisiä kaukokulkeutumisepisodeja ja pienhiukkasten aiheuttama ilmanlaadun huononeminen jäi selvästi vähäisemmäksi.

Kuva 2. Pienhiukkasten, PM2.5 , heikentämä ilmalaatu. Ilmanlaatu luokitellaan huonoksi, kun PM2.5 -tuntipitoisuus ylittää 50 µg/m3.

Haisevat rikkiyhdisteet TRS

Haisevat rikkiyhdisteet huononsivat ilmanlaatua PM10-hiukkasten jälkeen eniten. Vuonna 2007 TRS:n aiheuttamat huonon ilmanlaadun tunnit jäivät kuitenkin noin puoleen edeltävästä vuodesta (Kuva 3).

Kuva 3. Haisevien rikkiyhdisteiden aiheuttamat huonon (TRS-pitoisuus yli 20 µg/m3 ) ilmanlaadun tunnit vuosina 2006 ja 2007.

Typpidioksidi NO2

Typpidioksidi aiheuttaa ilmanlaadun huononemisen varsin harvoin; valtaosalla mittausasemista ilmanlaatu ei heikentynyt huonoksi kertaakaan vuosien 2006 ja 2007 aikana typpidioksidin vuoksi. Eniten huonoja tunteja kertyi Helsingin Töölöntullin katukuilussa vuonna 2006.

Kuva 4. Typpidioksidin aiheuttamat huonon (NO2-pitoisuus yli 150 µg/m3) ilmanlaadun tunnit vuosina 2006 ja 2007.

Rikkidioksidi SO2

Rikkidioksidipitoisuudet kohoavat yleensä vain lyhytaikaisesti teollisuuden häiriötilanteissa. Vuosina 2006 ja 2007 tällaisia häiriötilanteita voitiin havaita muutamalla metalli-, sellu-- ja öljynjalostusteollisuuspaikkakunnalla (Kuva 5).

Kuva 5. Rikkidioksidin huonoksi heikentämä (SO2-pitoisuus yli 250 µg/m3 ) ilmanlaatu vuosina 2006 ja 2007.

Otsoni O3

Otsoni muodostuu muista saasteista auringonvalon voimalla, minkä vuoksi sääolot säätelevät voimaakkaasti sen esiintymistä. Vuoden 2006 kesäkausi oli kuiva ja aurinkoinen ja lisäksi ilmamassojen kulkeutumisreitit suosivat saasteiden kaukokulkeutumista. Etenkin Etelä-Suomen tausta-asemilla otsonin aiheuttamien huonojen ilmanlaatutuntien määrä nousi varsin suureksi; enimmillään Virolahden asemalla 76 tunnin ajaksi. Vuosi 2007 oli otsonin suhteen tavanomainen.

Kuva 6. Otsonin heikentämä (O3-pitoisuus yli 140 µg/m3 ) ilmanlaatu vuosina 2006 ja 2007.