Ilmanlaadun mittaaminen on pääosin reaaliaikaista ja automaattista. Mittalaitteet pystyvät analysoimaan pitoisuuksia jopa useita kertoja sekunnissa. Ilmanlaadun seurannassa lyhin tarkasteltava aikajakso on kuitenkin yksi tunti. Kullakin asemalla mittausjärjestelmä laskee kuluneen tunnin pitoisuuskeskiarvon tasatunnein ja lähettää sen ilmanlaatuportaaliin laskennan valmistuttua. Portaalin Ilmanlaatu Nyt-osion graafeissa ja taulukoissa kukin tuntikeskiarvo on merkitty tunnin päättymishetkelle.

Reaaliaikaisesti tulostetut tuntiarvot ovat tarkastamattomia pitoisuuksia. Vaikka laitteet ovat varsin toimintavarmoja, reaaliaikaiset pitoisuudet saattavat sisältää mittausjärjestelmän toimintahäiriöistä johtuvia virheitä. Automaattisia analysaattoreitakin tulee siis valvoa jatkuvasti ja niitä tulee huoltaa muutaman kuukauden välein.

Rikkidioksidin, typpidioksidin, hiukkasmassan, otsonin, hiilimonoksidin ja haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet saadaan tällä hetkellä reaaliaikaisesti.

Laboratoriossa tehtävät analyysit

Hiukkasten kemiallisen koostumuksen ja orgaanisten yhdisteiden pitoisuuksien reaaliaikaiseen mittaamiseen ei toistaiseksi ole rutiiniseurantaan soveltuvia kompakteja ja riittävän edullisia analysaattoreita. Niinpä raskasmetalli-, bentseeni- ja PAH-mittaukset perustuvat näytteen vuorokausi- tai viikkokeräykseen ja analysointiin myöhemmin laboratoriossa. Analyysilaitteet ovat varsin massiivisia ja työn eri vaiheisiin kuuluu myös paljon käsityötä. Mittausverkoilla ei tällaisia resursseja yleensä ole ja valtaosa näistä laboratorioanalyyseistä tehdäänkin keskitetysti Ilmatieteen laitoksessa.